Useampi suomalainen ei tiedä, että Suomeen on tullut pariluistelusta kultaa, hopeaa ja mainetta jopa tuleville sukupolville asti. Suomea ei tunneta luistelun ihmemaana, mutta Suomen taitoluistelun olympiahistoria alkaa kuitenkin upeista pariluistelun saavutuksista.
Vuonna 1908 helsinkiläinen Walter Jakobsson tapasi Berliinin matkallaan loistavan luisteljan Ludowika Eilersin. Loistava pariskunta alkoi harjoitella säännöllisesti menestys mielessään ja kohta sitä jo runsain mitoin tulikin.
Harjoittelu tuotti siis hyvää tulosta, ja jo vuonna 1910 pariskunta sai MM-hopeaa, ja seuraavana vuonna 1911 mitali kirkastui komeasti kultaiseksi maailmanmestaruusmitaliksi. Vuonna 1911 vastavhitty aviopari muutti Suomeen, Helsinkiin ja menestys MM-kisoissa jatkui aina ensimmäisen maailmansodan alkuun, el vuoteen 1914 asti.
Ensimmäisen maailmansodan aikana ei MM-kisoja ollenkaan järjestetty, mutta vuonna 1920 järjestettäviin Antwerpenin kesäkisoihin ladattiin jo etukäteen toivoa suuresta menestyksestä. Kisoissa käytiin kahden upean talvilajin, jääkiekon ja kaunoluistelun, kilpailut. Suomesta Antwerpenin kisoihin osallistui kolme upeaa urheiljaa, eli taitava, nuori yksinluistelija Sakari Ilmanen ja MM-voittoja kahminut pariskunta Ludovika ja Walter Jakobsson. Menestyksen
nälkä oli valtava, joten ei ihmekään, että voittamisen meininki jatkui heti kisojen alettua. Suomalaiset olivat lähteneet menestymään, sillä yksinluistelija Ilmanen tuli viidenneksi ja Jakobssonit luistelivat jälleen kerran upeaa parien olympiakultaa.
Suomalainen, nuori pariskunta oli lähes voittamaton, sillä menestys seurasi mukana vuodesta toiseen. Mitalisijoja ei aina tullut, sillä loistavia taitoluistalijoita oli Euroopan maissa paljon. Pariluistelu oli monien mielestä kaunista katsottavaa, ja luisteleminen yhdessä pariskuntana koettiin romanttisena. Seuraava olympiamitali, joka oli hopeinen, tuli vuonna 1924 Ranskan Chamonix’ssa. Seuraavaksi taitava pariskunta osallistui vuoden 1928 olympialaisiin kauniissa St. Moritzissa, Sveitsissä. Suomalainen pariluistelu oli siis todella vahvoilla heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta suomalaisia pariluistelijoita ei ole kuitenkaan Jakobssonien ajan jälkeen olympiajäillä nähty.
Yksinluistelija Marcus Nikkanen
Jakobssonien kisat jatkuivat ja mukaan saatiin myös muita menestyviä suomalaisurhelijoita, kuten taitoluistelua harrastava yksinluistelija Marcus Nikkanen. Vuoden 1930 EM-kilpailuissa Nikkanen saavutti komeasti pronssia ja ylsi hienosti pronssimitalille myös MM -kisoissa vuonna 1933.
Sankt Moritzin talviolympialaisissa vuonna 1928 Nikka
en sijoittui viidenneksi ja Lake Placidissa vuonna 1932 hän sijoittui neljänneksi. Vuonna 1936 Garmisch-Partenkirchenin olympialaisissa Nikkanen sijoittui seitsemänneksi.
Pitää muistaa, että tuohon aikaan taitoluisteluvalmennus oli hyvin erilaista kuin nykyään, ja Marcus Nikkanen harjoitteli todella paljon, mikä nostaa komean sulan hänen hattuunsa.
Suomen Luisteluliitto ja Marcus Nikkanen
Huolimatta Nikkasen aivan loistavasta menestyksestä ei silloinen Suomen Luisteluliitto kuitenkaan kustantanut menestyvää Nikkasta olympialaisiin, mutta onneksi apuun tuli oma kotiseura HSK.
Oman seuran rahat eivät riittäneet kuin New Yorkiin asti, ja silloinkin matkaamalla kaikkein edullisimmalla lipulla laivan ruumassa. Nikkanen pääsi kuitenkin olympialaisiin, sillä loppumatkan sponsoroi amerikkalainen Skating Magazine -lehti. Nikkasella oli siis todella komea ura, jonka avulla hän antoi mallia seuraaville suomalaisille taitoluistelijoille.
Tämän jälkeen vasta vuonna 1976 olympialaisten taitoluistelujäällä nähtiin suomalainen. Tuolloin 22-vuotias Pekka Leskinen sijoittui Innsbruckissa kolmanneksitoista. Leskinen sai olympiapäivärahan, joka auttoi hänet paikan päälle Olympialaisiin. Olympiajäillä ovat taitonsa näyttäneet myös nuoret Oula Jääskeläinen vuonna 1992 ja Ari-Pekka Nurmenkari vuonna 2010.