Taitoluistelu on laji, jossa urheilullinen taituruus ja taiteellinen ilmaisu kietoutuvat yhteen ainutlaatuisella tavalla. Tämän liiton ytimessä sykkii musiikki – se ei ole vain taustasävel, vaan olennainen osa esitystä, joka herättää tunteita, kertoo tarinoita ja nostaa ohjelman uudelle tasolle. Olen itse saanut kokea musiikin voiman jäällä lukemattomia kertoja, ja sen merkitys lajillemme on kiistaton. Tässä artikkelissa sukellamme syvemmälle taitoluistelun musiikkivalintojen kiehtovaan historiaan ja nykypäivään, aina klassisista helmistä moderneihin rytmeihin.
Musiikin voima taitoluistelussa
Enemmän kuin taustasävel – musiikin rooli ja vaikutus
Taitoluistelussa musiikki on paljon enemmän kuin pelkkä säestys. Se on kuin näkymätön kumppani jäällä, joka ohjaa liikettä, korostaa elementtien ajoitusta ja antaa ohjelmalle sen sielun. Toisin kuin monissa muissa urheilulajeissa, musiikki on taitoluistelussa pakollinen elementti, joka on integroitu syvälle lajin olemukseen. Se ei ainoastaan rytmitä hyppyjä, piruetteja ja askelsarjoja, vaan se myös auttaa luistelijaa välittämään tarinaa ja tunnetta yleisölle ja tuomareille. Kun luistelija onnistuu sulautumaan musiikkiin, liikkeet saavat uuden ulottuvuuden ja koko esitys muuttuu eläväksi taideteokseksi. Tämä emotionaalinen yhteys on se, mikä tekee taitoluistelusta niin vangitsevaa.
Musiikin voima ulottuu myös tuomaripöytään asti. Kuten entinen taitoluistelija Asher Hill on todennut, musiikki voi luoda niitä ikonisia olympiahetkiä, jotka jäävät mieleen vuosiksi. Hyvin valittu musiikki toimii “ajoneuvona” luistelijalle, korostaen tämän vahvuuksia ja nostaen ohjelman uudelle tasolle – aivan kuten Porsche suoriutuu paremmin kuin tavallinen auto. Kun musiikin huippukohdat, kuten crescendot tai rytminvaihdokset, osuvat yksiin teknisten elementtien kanssa, syntyy taianomainen vaikutelma. Tämä emotionaalinen vaikutus ei jää huomaamatta tuomareilta. Kokenut valmentaja ja koreografi Carol Lane korostaa, että erityisesti olympialaisissa musiikin tunnistettavuus voi olla avainasemassa. Tavoitteena on saada sekä tuomarit että yleisö rakastumaan esitykseen, ja oikea musiikki voi olla ratkaiseva tekijä tässä. Kuten Lane osuvasti sanoo, jos saat yhdeksän tuomaria kyyneliin, olet tehnyt jotain oikein.
Lyhytohjelman energia ja vapaaohjelman tarina
Musiikkivalinnat eroavat usein lyhyt- ja vapaaohjelman välillä. Lyhytohjelma on usein kuin intensiivinen sprintti, jossa tarvitaan energiaa ja räjähtävyyttä. Tähän sopivat usein nopeatempoisemmat ja iskevämmät kappaleet. Vapaaohjelma taas on pidempi ja vaatii kestävyyttä, mutta antaa myös enemmän tilaa tarinankerronnalle ja tunteen syventämiselle. Siksi vapaaohjelmissa kuullaan useammin hitaampia, emotionaalisesti latautuneempia ja kehittyviä sävellyksiä. Tämä kaava – energinen lyhytohjelma ja tunteellisempi vapaaohjelma – on yleinen, mutta ei toki kiveen hakattu, ja luistelijat rikkovat rajoja jatkuvasti etsiessään itselleen sopivinta ilmaisua.
Musiikkimatka halki aikojen
Klassisen musiikin valtakausi ja varhaiset käytännöt
Taitoluistelun alkuaikoina ja pitkälle 1900-luvulle klassinen musiikki hallitsi jäitä lähes yksinvaltiaasti. Sen elegantti ja perinteinen luonne sopi täydellisesti lajin silloiseen ilmaisuun. Balettisävellykset, kuten Tšaikovskin “Joutsenlampi”, oopperoiden aariat ja tunnetut orkesteriteokset olivat yleisiä valintoja. Eri aikakausien klassinen musiikki tarjosi rikkaan paletin tunteita ja tunnelmia: barokin (n. 1600-1750) koristeellisuus ja muodollisuus, klassismin (n. 1750-1830) selkeys ja tasapaino, sekä romantiikan (n. 1830-1920) intohimo ja draama ovat kaikki kaikuneet jäähalleissa vuosien varrella. Esimerkiksi Carolina Kostnerin tulkinta Albinonin Adagiosta on upea osoitus barokkimusiikin ajattomasta kauneudesta jäällä. Yksi lajin musiikillisista peruspilareista on jo vuodesta 1882 ollut Émile Waldteufelin säveltämä “Les Patineurs” eli “Luistelijoiden valssi”, jonka lumoava melodia on kuin luotu jäälle.
Teknologia ja musiikin toisto 1900-luvulla
Tekniikan kehittyminen vaikutti olennaisesti musiikin käyttöön. 1950-luvulla äänentoistojärjestelmät vaihtelivat suuresti jäähallista toiseen, ja musiikin oikean tempon varmistaminen oli haaste. Kelanauhurit olivat yleisiä, ja musiikin nopeutta saatettiin joutua säätämään manuaalisesti kesken esityksen, jotta se vastasi luistelijan harjoittelemaa rytmiä. Kanadalainen musiikkiteknikko Wilf Langevin, joka aloitti uransa 1950-luvulla, muisteli, kuinka hänen tehtävänään oli varmistaa oikea ajoitus. Kilpailuohjelmien musiikki koottiin usein leikkaamalla yhteen klassisen musiikin kappaleita – tyypillisesti nopeatempoisemmat alku- ja loppuosat ympäröivät hitaampaa keskiosaa. Nämä koosteet päätyivät hauraille savikiekoille (asetaattilevyille), joita luistelijat kuljettivat mukanaan erityisissä musiikkilaukuissa, varakopioiden kera. Näytösohjelmissa saatettiin jo tuolloin kokeilla vapaammin esimerkiksi Broadway-musikaalien ja elokuvamusiikin säveliä. Jäätanssissa taas käytettiin pitkään standardoitua, usein uruilla soitettua tanssimusiikkia. 1960-luvulla siirryttiin kestävämpiin vinyylilevyihin, mikä paransi äänenlaatua ja helpotti musiikin käsittelyä.
Laulumusiikin vallankumous
Suuri mullistus tapahtui, kun laulumusiikin käyttö sallittiin kilpailuissa. Jäätanssissa tämä tapahtui jo kaudella 1997-98, mutta yksin- ja pariluistelussa sääntömuutos astui voimaan vasta vuoden 2014 jälkeen, mahdollistaen sanoitetun musiikin käytön vuoden 2018 olympialaisista alkaen. Pitkään voimassa ollut kielto perustui pelkoon siitä, että laulun sanat ja laulajan ääni veisivät huomion itse luistelusta. Vaikka sääntömuutos avasi valtavasti uusia ovia ja rikastutti lajin ilmaisua, keskustelu laulumusiikin sopivuudesta jatkuu edelleen. Osa katsojista kokee tietyt pop-hitit häiritseviksi, kun taas toiset nauttivat uusista tuulista. On kuitenkin selvää, että esimerkiksi kuoromusiikki, ooppera tai taidokkaasti valitut laulut voivat toimia upeasti myös taitoluistelussa, kunhan ne tukevat ohjelman kokonaisuutta ja luistelijan tulkintaa.
Nykypäivän monipuolinen äänimaisema
Nykyään taitoluistelun musiikillinen maisema onkin monipuolisempi kuin koskaan. Klassisen musiikin rinnalla kuullaan jatkuvasti pop- ja rock-musiikkia, jazzia, elektronista musiikkia ja elokuvien ääniraitoja. Artistit kuten Daft Punk, Janet Jackson ja Billie Eilish ovat löytäneet tiensä jäille. Myös TV-sarjojen tunnusmusiikit ovat nousseet suosioon; Ilia Malininin voittoisa MM-vapaaohjelma HBO:n Succession-sarjan teemalla on tästä loistava esimerkki, vaikka luistelija itse ei ollut sarjaa edes nähnyt. Elokuvamusiikki on erityisen suosittua sen tarinankerronnallisten mahdollisuuksien vuoksi, esimerkkeinä vaikkapa “Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme” tai “Schindlerin lista” (jonka käyttöön liittyy myös keskustelua, kuten myöhemmin kerrotaan). Pekingin olympialaisissa 2022 nähtiin monia kiinnostavia valintoja: kanadalaispari Piper Gilles ja Paul Poirier luistelivat The Beatlesin kappaleeseen “Long and Winding Road”, joka heijasti heidän omaa pitkää matkaansa, kun taas Keegan Messing käytti Joe Cockerin rouheaa coveria INXS-hitistä “Never Tear Us Apart” tuomaan voimaa esitykseen.
Täydellisen musiikin metsästys
Luistelijan tyyli ja ohjelman teema valinnan ytimessä
Täydellisen musiikin valinta ohjelmaan on oma taiteenlajinsa, jossa yhdistyvät luistelijan henkilökohtainen tyyli, ohjelman teema ja tekniset vaatimukset. Valmentajat ja koreografit pyrkivät löytämään musiikin, joka paitsi sopii luistelijan persoonaan ja liikekieleen, myös korostaa tämän vahvuuksia jäällä. Siinä missä elegantti ja lyyrinen luistelija saattaa loistaa klassisen musiikin parissa, energinen ja räväkkä persoona voi löytää täydellisen vastineen modernista pop- tai rock-kappaleesta. Esimerkiksi Billie Eilishin musiikki voi sopia persoonalliselle luistelijalle, kun taas Tšaikovski vetoaa perinteisempään ilmaisuun. Tärkeintä on, että luistelija tuntee musiikin omakseen ja pystyy välittämään sen tunnelman aidosti.
Tunnistettavuuden merkitys ja kilpailukonteksti
Erityisesti suurissa arvokilpailuissa, kuten olympialaisissa, musiikin tunnistettavuudella voi olla merkitystä. Yleisön ja tuomareiden on helpompi samaistua ja innostua, kun musiikki herättää heissä muistoja tai tunteita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että aina pitäisi valita se kaikkein tunnetuin kappale. Tasapaino oman taiteellisen vision ja yleisön odotusten välillä on tärkeä. Mielenkiintoista on myös se, että olympiavuosina luistelijat usein vähentävät riskinottoa musiikkivalinnoissaan ja luottavat tuttuihin ja hyväksi havaittuihin tyyleihin. Joskus myös kilpailupaikan kulttuuri voi vaikuttaa valintaan; esimerkiksi Vincent Zhou käytti kiinalaisen säveltäjän musiikkia Pekingin olympialaisissa, mikä toi ohjelmaan lisämerkitystä.
Musiikin editointi räätälöintiä jäällä
Harvoin musiikkikappale sopii sellaisenaan taitoluisteluohjelman tarkkoihin aikarajoihin ja rakenteellisiin vaatimuksiin. Musiikin editointi ja sovittaminen ovatkin kriittinen osa prosessia. Ammattimaiset musiikkieditoijat, kuten Hugo Chouinard, työskentelevät tiiviisti luistelijoiden ja koreografien kanssa luodakseen saumattomia kokonaisuuksia. Musiikkia leikataan, nopeutetaan, hidastetaan ja sen osia yhdistellään, jotta se tukee täydellisesti ohjelman rakennetta ja korostaa esimerkiksi hyppyjä, piruetteja tai askelsarjoja. Myös sillä, miltä musiikki kuulostaa suuressa jäähallissa, on merkitystä – Keegan Messing esimerkiksi vaihtoi INXS-kappaleen alkuperäisversion Joe Cockerin voimakkaampaan coveriin, koska se kuulosti paremmalta hallin akustiikassa. Joskus musiikkia jopa sävelletään varta vasten tiettyä ohjelmaa varten, kuten Alexa Knierimin ja Brandon Frazierin vapaaohjelman väliosa.
Kun musiikki koskettaa – tai kuohuttaa
Onnistuneet valinnat ja unohtumattomat hetket
Onnistunut musiikkivalinta voi nostaa ohjelman lentoon ja luoda unohtumattomia hetkiä. Kun musiikki ja liike sulautuvat täydellisesti yhteen, syntyy jotain suurempaa kuin osiensa summa. Muistamme varmasti kanadalaisparin Piper Gillesin ja Paul Poirierin koskettavan tulkinnan The Beatlesin “Long and Winding Road” -kappaleesta, joka peilasi heidän omaa pitkää ja haastavaa matkaansa huipulle. Tai Ilia Malininin edellä mainittu huikea vapaaohjelma “Succession”-teemaan, joka sai yleisön villiintymään. Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten musiikki voi syventää ohjelman tarinaa ja resonoida voimakkaasti katsojien kanssa, saaden heidät nousemaan seisaalleen suorituksen päätteeksi.
Musiikin varjopuolet – kohut ja konteksti
Toisaalta musiikkivalinnat voivat joskus myös herättää keskustelua ja jopa kohua. On tärkeää muistaa musiikin kulttuurinen ja historiallinen konteksti. Valinta, joka yhdelle on kaunis ja tunteikas, voi toiselle olla sopimaton tai loukkaava. Tästä saatiin esimerkki, kun saksalainen Nicole Schott luisteli “Schindlerin lista” -elokuvan tunnusmusiikkiin. Vaikka elokuvan musiikki on kiistatta kaunista, sen yhdistäminen holokaustiin teki valinnasta monille vaikean hyväksyä, ja Schott sai osakseen voimakasta kritiikkiä sosiaalisessa mediassa. Tämä tapaus korostaa herkkyyden ja harkinnan merkitystä musiikkia valittaessa – on tärkeää pohtia, millaisia viestejä ja tunteita valittu kappale voi välittää eri yleisöille.
Musiikki – Taitoluistelun ikuinen kumppani
Taitoluistelun musiikillinen maailma on jatkuvassa liikkeessä. Perinteet ja innovaatiot elävät rinnakkain, ja jokainen kausi tuo mukanaan uusia, jännittäviä musiikkivalintoja. Klassiset sävelet eivät katoa mihinkään, mutta niiden rinnalle nousee jatkuvasti uusia genrejä ja yllättäviäkin löytöjä aina pop-hiteistä videopelimusiikkiin. Tämä monimuotoisuus tekee lajistamme entistä rikkaamman ja kiinnostavamman seurata.
Minulle musiikki on aina ollut yksi taitoluistelun suurimmista viehätyksistä. Se on se elementti, joka nostaa teknisen suorituksen taiteeksi, joka koskettaa sydäntä ja saa hengityksen salpautumaan. Kun luistelija ja musiikki löytävät täydellisen harmonian, jäällä tapahtuu jotain maagista. Olipa kyseessä sitten majesteettinen klassinen teos tai energinen pop-kappale, oikea musiikki oikeassa ohjelmassa voi luoda hetkiä, jotka elävät muistoissamme ikuisesti. Se on taitoluistelun sykkivä sydän, joka antaa lajillemme sen ainutlaatuisen rytmin ja sielun.